Pakkasessa silmät on kauneinmillaan

Tähdet tippuvat vihkoon minun juostessa kieli ulkona lumihiutaleiden perässä. Kummatkin ovat toistensa vastakohtia, toinen on kuuma, toinen on kylmä. Iso ja pieni, kaukana ja lähellä. Ja silti kummatkin ovat yhtä mielenkiintoisia ja mielentyhjentäviä. Ikuisuuden ajan katseltavissa olevia.

And Happy Halloween!

Jos päivä alkaa tahattomalla hymyllä voiko se olla huono?

Ihon alla säkenöi, narisee ja pirstaleet särkyy jalkojen alla.

Musta kuori puristaa, harmaaseen savuun kietoutunut välivaihe on tuskallisen pitkä ja seurauksiltaan näkymätön. Valkoiseen on ihana puhjeta ja jättää kuori tyhjyyteen kummittelemaan. Vielä kun siinä onnistuisi.
Vaan ei ole mikään mustavalkoista, ihannoin ihmisiä joiden mustuus onkin kirjavaa, lämmintä ja rakastettavaa.

----

Violetti ja vihreä sekoittuvat harmaudessa. Samalla tavalla puuroutuu heidän kova puhe, naurettava ja tyhmä. Joka tapauksessa hymyilen.

Pienen tytön kysymys sai minut tajuamaan, että tästä minä pidän mutta kysyy uskallusta luopua valinnoistani. On hankalaa rikkoa kaava ja entä jos valitsee väärin? 

Valkeus, selkeys ja kirpeys, älkää viipykö.

Töröhattuinen mies

Omien piirteiden ymmärtämistä. Onko täällä mörköjä?
Suurta uteliaisuutta ja ensi kesänä uusi löytöretki.

Herkkuja ja kirja, jonka tulen aina muistamaan.

..siis lennä..

Täyttä menoa, totta kai ärsyyntymistä, paljon askelia. Kuitenkin hyvä maku jäi lopulta suuhun.

Kalliomaalaukset jäi näkemättä, mutta siinä on hyvä syy palata uudelleen. Yksin.

Sen jälkeen keskelle ihania pieniä ja isoja ihmisiä!

Matkalaukkuelämää vielä kaksi viikkoa, enkä valita. Onttous ei ole minua varten.

Hmm..

Villasukkien vaihto lenkkareihin, uusien maisemien tuoksu, paljon lapsia, ensi kesän unelman ensimmäinen askel sekä mummola..niistä on minun tuleva viikko tehty.

Tämä tyttö tykkää!

Kylmä

Annoin jo olla ja nyt kuulen taas sitä samaa. Kiitos. Tiedän miksi en kertonut silloin, enkä tule vieläkään kertomaan vaikka annan taas anteeksi. Antakaa minun tulla erilaiseksi. Haluan tulla erilaisemmaksi kuin sinä.

Valkoista utua teidän ympärillänne

Jalkapohjat rakkuloilla, mutta oli pakko päästä pois täältä. Välillä ei vaan kestä.

Hengitin minä iloakin ja lisää on tulossa. Onneksi.