maanantai 29. lokakuuta 2012

Jos päivä alkaa tahattomalla hymyllä voiko se olla huono?

Ihon alla säkenöi, narisee ja pirstaleet särkyy jalkojen alla.
Musta kuori puristaa, harmaaseen savuun kietoutunut välivaihe on tuskallisen pitkä ja seurauksiltaan näkymätön. Valkoiseen on ihana puhjeta ja jättää kuori tyhjyyteen kummittelemaan. Vielä kun siinä onnistuisi.
Vaan ei ole mikään mustavalkoista, ihannoin ihmisiä joiden mustuus onkin kirjavaa, lämmintä ja rakastettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti