Luovassa luokassa olen jälleen neljä vuotta koomassa olleen minäni kanssa. Kaunis ajatus mutta horros jatkuu, kädet ovat vielä liian ohuet työtämään oven auki. Toisaalta muurin yli kiipeäminen olisi paljon hauskempaa..hmm. Peittely ja selän takaa kurkkijat ovat kahleet, jotka on murrettava, ehkä räjäytän samalla koko muurin?
Kiehunko raivosta vai suhtaudunko huumorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti