Mhihihi

Vapaa päivä, runebergin torttuja, paperikukkia, ruotsin opiskelua ja myhäilyä. Täällä tuoksuu jo kevät!

Riko minut

Uni, unelmat, lenkkarit ja piano. Neljä asiaa, jotka tekevät minusta tällä hetkellä sen, kuka olen, mitä haluan olla.

Ajatusmaailmani on hyvinkin oikukas, välillä en ajattele, en tunne, en jaksa. Noiden hetkien sankarikseni nousee ulkoilma ja juoksuaskeleet, veren virtaus kehoni lävitse, kaikki se ilo ja energia, mitä siitä saan, millä jaksan taas pari päivää.

Mutta toisinaan ajatukset huutavat toistensa päälle, on liikaa tekemistä ja liian paljon tahtoa.

Noina hetkinä minulla on vain piano, jonka koskettimien päällä sormeni juoksevat kilpaa tuoden rauhan takaisin maailmaani.

Keuhkoni ovat siinä, sydämeni koostuu unelmista ja unesta.

Merkityksetön

Löydän itseni tuijottamasta hiljaa eteeni vaikka koeviikko painaa päälle. Bilsa menee todennäköisesti korotukseen mutta ei haittaa yhtään vaikka eilinen päivä meni kerhonohjaajapäivillä, mukavalla pienellä porukalla loistava reissu, josta sain jotain uuttakin lasten kanssa toimimiseen.

Olen elänyt jo tarpeeksi tammikuussa, onneksi ihan kohta on helmikuu ja uudet kujeet.

Kuun viimeisestä perjantaista jäi mieleen ettei nimeni merkitse mitään. Ja nyt parin päivän mietinnän jälkeen se on aika minua kuvaava juttu, toisaalta.

Hymyn hehkua

Lapsi löytää tummalle takilleen leijuneen siron lumihiutaleen, tutkiskelee hetken ja ojentaa omalle siskolleen sanoen: "Se on lahja sinulle". Matka jatkuu kaupasta kotiin käsi kädessä lumihiutaleita kiinni ottaen, ilta-auringon värjätessä sisarusten kasvot punaisen ja violetin eri sävyillä.

Olen katsellut jo pitkään taivaalle ja nähnyt sen tulevan takaisin luokseni. Vain silmilläni pystyin sen hidasta leijuntaa katsomaan, en kyennyt liikkumaan alle, en ottamaan kiinni.

Tarvittiin tuntematon sekä pieni kysymys, niin tietämättään hänen sanojensa merkitys ojensi kaipaamani minulle. Yksi kadonnut sirpale on jälleen minun osani, saaden aikaan ilon hehkun koko maailmaani.

"Mut viedään sinne missä ei ees tarvitse nimeään"

Bloggerin kanssa taistelua, vaihdoin blogin osoitetta niin en tiedä enää kelle postaukset näkyy ja miten..

Mutta joka tapauksessa, tällä hetkellä tosi kova sisustus into päällä, yritän tehdä jossain vaiheessa postauksen huoneestani. En uskalla vielä luvata mitään mutta ainakin yksi uuden vuoden lupaus on tällä hetkellä onnistumassa.

Olen kyllä lumoutunut noista Tolkienin teksteistä vaikka vasta reilu 20 sivua luettu.. Saa nähdä miten jaksan koeviikolla lukea muuta kuin tätä.

Tähtiterapiaa

Energiaa on tällä hetkellä ihmeellisen paljon, edelliset jalanjälkeni eivät ole ehtineet kadota kun tallaan jo uusia niiden päälle. Talvi on kaunis, minä puhun liikaa ja kahvikaakao on ihanaa. Tästä kirjoittamisesta ei tule mitään, sormeni haluavat vain liukumaan pitkin pianon koskettimia. Nähdään kun tulen taas järkiini. Typerä hymy.

Kaikkea ei heti osaa pukea sanoiksi

Et varmaan tajunnut kuinka viilsit naamani rosoille, viisi sekuntia olisit voinut nähdä sen silmistäni mutta oma naurusi esti sinua huomaamasta. Voi olla totta, voi olla että olen itse sanonut pahemmin mutta mietipä nykyistä tilannetta. Onneksi loppuilta oli hauska, olen ylpeä miten pystyin olemaan niin oma itseni pitkästä aikaa.

Puraiskaa kieleenne ja nielaiskaa

Suonissani kiertää jäähiutaleita enkä jaksaisi tehdä mitään. Tuntuu kuin olisin liian hidas tähän maailmaan ajan kuluessa nopeammin kuin koskaan. Onneksi on tiedossa paljon tekemistä loppu kuukaudeksi, helmikuussa lupaan liftata teidän mukaanne.

Makaan ohuen jääpeiton pinnalla ja kohdistan katseeni pinnan alle. Hengitykseni sulattaa jäähän reiän ja heijastuvien kasvojeni läpi nään vedenvaltakuntaan.

Sieluntoverit

Otsikko kertoo kaiken, kissoista en ikinä tule luopumaan.

 Yllä Justiina ja alla veljensä Juuso, tänä vuonna 10v.

Koki kohtalon kauhean, mutta korvissani kuulen yhä kehräyksesi ihanan.
Oranssi kattimme Sulo 9.5.2006-5.10.2008.

Uusin kisumirrimme Eemeli, kohta 4v.