Energiaa on tällä hetkellä ihmeellisen paljon, edelliset jalanjälkeni eivät ole ehtineet kadota kun tallaan jo uusia niiden päälle. Talvi on kaunis, minä puhun liikaa ja kahvikaakao on ihanaa. Tästä kirjoittamisesta ei tule mitään, sormeni haluavat vain liukumaan pitkin pianon koskettimia. Nähdään kun tulen taas järkiini. Typerä hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti