Se olinkin minä, joka otti opikseen

Siitä olikin pitkä aika kun kylmyys viimeksi valui poskiani pitkin. Raapi samalla kurkkuni verille kuiskaten jo viimeiset toivot tähtitaivaalle. Mutta sinä tulit sittenkin.

Nyt muistan taas piirteitä, joita huijasin itseltäni olemattomiksi. Niin luulin, niin ei ole.

"Kaus täältä pois"

Hymyn ansaitseva viikonloppu takana, paljon ystäviä, oravana olemista, liikuntaa, mäenlaskua, yllättävä mutta ihana yhteydenotto viime kesältä sekä mitäpä muuta kuin läksyjä. Mutta ilokseni voin todeta, että kerrankin kerkesin lukea muutakin kuin lukiokirjoja, whipii.

Onneksi enää viikon koulu-urakka ja sitten toimintaa täynnä oleva hiihtoloma.
Ja pieni 'pelottavakin' ikäkriisi.

I hope you remember me

Aurinko paistaa saaden aikaan hymyn tytön huulille: mutta jos näkisit sisälle huomaisit kuinka hän puree hammasta.

Radiossa soi ikivanha levy.

"Lumi on syönyt kaiken"

Mielikuvitukseni ei pysy koulujuttujen perässä, koko loppu kevät on osaltani joka päivä kahdeksasta puoli neljään koulussa olemista. Mutta en valita, ainakin tämä reilu ensimmäinen viikko, niistä useista seuraavista ennen kesää, on ollut mielenkiintoinen, oikeastaan aika mukavaa opiskella näin 'rankasti', tekeminen ei ainakaan lopu. Eikä myöskään läksyt.

Kuitenkin tiedän, että koeviikot tulee olemaan parhaita kavereitani, innolla odottaen sitä ihanaa tunnetta päästä kahden bussilla kotiin.

Lisäksi saatiin jo alustavat ensivuoden kurssivalintalippuset, olen ihan innoissani jo niitä ruksaamassa. Mutta muuten en uutta lukuvuotta vielä halua, kesää odotetaan ihan eniten. Alkaa pikku hiljaa jo jännittää minne tämä tyttö onkaan lähdössä!

Rakenne on kiteinen, siis kova mutta hauras. Se koputtaa sisältä päin, saa hiukset tippumaan ja särkyy pudotessaan. Vielä ei vaan ole aika avata.

"Huuda, huuda"

Posket ovat punaiset ja näyttävät ruusuilta, kyynel niitten päällä jäätyneeltä kastepisaralta. Jos avaa suun ja huutaa vasten lumihankea, kuuleeko kukaan?

"Se mihin häviää, minkä hetken jälkeen hukkui?"

Pilvien hassut muodot, kesäiset varpaat ja tukan takkuisuus. Hetken mielijohde ja pian juoksette karkuun omenavarkaista.

Repikää puista lehdet, tanssikaa vesilätäköissä ja nauttikaa syysflunssan aikana suklaata.

Herätkää joka päivä odottamaan ensilunta ja kun maa on vihdoin valkea, tehkää lumienkeleitä yöpuvussa ja napatkaa kielellenne se parhaan makuinen hiutale. Laskekaa mäkeä katseista välittämättä, kovemmin kuin kukaan muu ja itkekää silmänne tyhjiksi kyyneleistä.

Syökää mahanne kipeäksi sokerista, humaltukaa siitä ja laulakaa erävireisesti toistenne kauloissa roikkuen.

Pelätkää laittaa mato ongenkoukkuun ja uikaa vaatteet päällä.

Olkaa edes vielä kerran pieniä, viattomia ja ajattelemattomia.

Juoskaa paljain jaloin ja tukka takussa.

Kai ehjin siivin me vielä joskus lennetään

Vastaan kyllä, pari sekunttia kuluu ja muistan etten tykkääkkään asiasta johon juuri myönnyin.