keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Se olinkin minä, joka otti opikseen

Siitä olikin pitkä aika kun kylmyys viimeksi valui poskiani pitkin. Raapi samalla kurkkuni verille kuiskaten jo viimeiset toivot tähtitaivaalle. Mutta sinä tulit sittenkin.
Nyt muistan taas piirteitä, joita huijasin itseltäni olemattomiksi. Niin luulin, niin ei ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti