"Why is the rum always gone?"

Kohmeus ja kylmyys painostavat,

kyky tehdä ei mitään on turha.

Vuosi on kulunut, kirstu on pysynyt auki, ja kun löydän kannen sinä häviät. Löytämisen riemu katoaa, hiekka valuu sormien lävitse. Näkymätöntä ei voi teljetä, avain on vain hidaste ja silmien maalaus oli vain harhautus, jolla yritin pettää itsenikin. Lopulta silmät näkivät vain paremmin. Osaisipa suu saman, puhumaan olisi korkea aika opetella.

Ääntä ei kuulu, yritin siis kirjoittaa ja lopulta vedin kaiken vaan takaisin. Pako kirjan sivuille auttaa. Naamariaikaankin on tullut eloa.

Exciting feelings

Hihii, tämä tuli tänään postissa! Pikkuhiljaa alkaa vasta tajuta, että lentokoneeseen nousuun on vaan reilu pari kuukautta ja pientä pistelyä mahan pohjassa kieltämättä. Niin moni asia tulee olemaan uutta ja se kaikki koettava "yksinään" suomalaisena, mikä varmaan on viisas vaihtoehto ensimmäistä kertaa ulkomaille matkustavalle. Mutta tätä minä haluan ja leirivaihto on kyllä turvallinen vaihtoehto aloittaa matkustelu.

Enää puuttuu isompi matkalaukku, vaelluskengät, -takki ja -housuja, aurinkolasit ja kunnon reppu vaellukselle. Ja reilusti enemmän kesävaatteita.
Ja yhtenä haaveena vielä luoda matkustelulle ihan oma blogi, joka !toivottavasti! tulee elämäni aikana täyttymään hurjasti.

"Only miss the sun when it's starts to snow"

Tuulen tuivertamat hiukset,

 piristävä ilma,

 rakko kädessä,

 merirosvoja,

 läksyjä,

 kirjan sivuja,

28 päivää kesälomaan,

jostain pitäisi repäistä novellin aihe,

pyöräilyä.

Ja elämäni neljäs painajainen ja tälläkin kertaa tajusin nähneeni semmoisen vasta tunti heräämisen jälkeen.

Tuokaa minulle saippuaa ja vettä.

"Olet vapaa elämään"

Hän istuu bussin penkillä musiikin kertoessa kuinka pitäisi elää. Silmät painuvat kiinni mutta pieni ja hento kosketus mekon helmalla saa ne avatumaan. Lunta. Ne kieppuu ikkunan läpi tipahdellen hänen päällensä. Jokainen hiutale pyytäävät tyttöä mukaan tippumaan yhdessä alaspäin. Punaista vasaraa ei tarvita, lasin läpi pääsee astumalla. Lopulta tehdään lumienkeleitä, lauletaan itse elämästä ja mietitään mahdotonta.

Lumihiutaleet muuttuu vesisateeksi, ärsytys uupumukseksi, kylmyydeksi sekä toiselta puolen haikeudeksi. Taustalla pyörii yhä sama laulu. Ja suussa maistuu rauta.

"Tehän ootte jo oikein"

Viikonlopuksi parasta seuraa isostunnelmissa; ruokaa, saunomista ja paljon naurua siis luvassa. Isostoiminta on yksi asia elämässäni, mitä en todellakaan kadu, harmittais jos en olisi lähtenyt mukaan. On vaan niin antoisaa ja rentouttavaa touhua, kaikki ihan omana itsenään mukana.

Lisäksi leirit on kuuluneet minun elämään 7-vuotiaasta asti ja tätä kautta niille pääsee uudestaan ja uudestaan mukaan. Terveisin tyttö, jolla aina matkalaukku valmiina lähtöön.

Olo on kevyen huoleton, kaipaan vain valkoisia pilviä, mitä tuijotella siniseltä taivaalla ja yritän löytää tavan, miten ajattelin pienenpänä.

"Minusta itsestäni sen löydän"

Viimeinen jakso aluillaan ja lukio

maistuu tällä hetkellä. Psykologian ja kuviksen osalta etenkin.

 Murenee, ei murene. Hänen käsissään on multaa, päälaella pisaroita, ympärillä tuskaa. Ja sisällä tahto.

ps. 37 koulupäivää kesälomaan!

Hello Spring

Tahdon kirjoittaa mutta oppia siihen jotain uutta.

Tahdon maalata mutta minulta puuttuu lopullinen idea.

Tahdon soittaa mutta sormeni eivät jaksa keskittyä.

Tahdon lukea mutta sanat hyppivät pois kirjan sivuilta.

Tahdon luovuttaa verta mutta ikäni ei riitä.

En saa tehtyä mitään.

Koeviikko jatkuu vielä koko ensi viikon ja lukemiset näyttää pahasti jäävän viimeiseen iltaan. Ärsyttää, mutta en osaa keskittyä lomalla kouluun varsinkin kun on näin hyvä ilma ja elohopeat nousee auringossa +10 paremmalle puolelle. No mieltä lämmittää kuitenkin se, että lentoliput on varattu ja kolmen kuukauden päästä ollaan jo uusissa maisemissa.