Hän istuu bussin penkillä musiikin kertoessa kuinka pitäisi elää. Silmät painuvat kiinni mutta pieni ja hento kosketus mekon helmalla saa ne avatumaan. Lunta. Ne kieppuu ikkunan läpi tipahdellen hänen päällensä. Jokainen hiutale pyytäävät tyttöä mukaan tippumaan yhdessä alaspäin. Punaista vasaraa ei tarvita, lasin läpi pääsee astumalla. Lopulta tehdään lumienkeleitä, lauletaan itse elämästä ja mietitään mahdotonta.
Lumihiutaleet muuttuu vesisateeksi, ärsytys uupumukseksi, kylmyydeksi sekä toiselta puolen haikeudeksi. Taustalla pyörii yhä sama laulu. Ja suussa maistuu rauta.
Lumihiutaleet muuttuu vesisateeksi, ärsytys uupumukseksi, kylmyydeksi sekä toiselta puolen haikeudeksi. Taustalla pyörii yhä sama laulu. Ja suussa maistuu rauta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti