LOVE, EXPERIENCE, POWER

Haluan että ensimmäiset ja viimeiset ajatukseni vuonna 2013 tuota vuotta koskien on sopusuhtaiset, ensimmäiset täynnä tarmoa, päättäväisyyttä ja iloa, viimeiset taas täynnä onnistumista enemmän kuin epäonnistumista, naurua enemmän kuin kyynyleitä. 365 päivää ensi vuodesta haluan olla uskollinen ajatuksilleni, surussa ja ilossa. 31.12.2013 tahdon ajatella silmät pyöreinä: mikä vuosi !
Tästä ainakin unelmoin, ennustaja en kuitenkaan ole.
Ja luultavasti luette nämä samat sanat vuoden päästäkin koskien vain vuotta 2014...

kuva: tumblr

Tänään ilmoilla kaikuu taas tuhannet lupaukset, monet rikkoutuvat heti ensimmäisenä kuukautena, toiset vasta marraskuussa mutta silti ne sisältävät aina toivoa ja onnistumisen halua. Lopputulos on vaan erilainen.

Minäkin sorrun tulevana vuonna lupauksiin,

Nämä ovat pieniä asioita mutta haluan kirjoittaa ne tänne, jotta minulla on hyvä syy jatkaa näiden asioiden yrittämistä vuoden loppuun asti.

1. Kasvatan hiuksia..

2. Keskityn enemmän kouluun, että kaikki ei jäisi aina koeviikkoon.

3. Opettelen lukemaan lehtiä.

4. Olen ystävällisempi.

5. Luen Hobitin.

6. Nauran itselleni ja yritän elää hetkessä ainakin välillä.

7. Rupean liikkumaan säännöllisesti.

8. En osta karkkia itselleni muuta kuin hätätapauksissa.

Otsikon sanat tulivat sanaruudukosta, jonka mukaan ensimmäiset kolme sanaa mitä löydät sieltä, kuvaavat tulevaa vuottasi. Let's hope.

Joka tapauksessa kaikille sellaista uutta vuotta millaista itsellenne toivotte !

Värit

Hiukseni palavat auringossa, kaipaan ruskean sävyjä. Kaksi mustaa ympyrää katsoo peilistä ja odotan vain milloin ne maalavat taas minuutteja päivästäni.

Jouluja jouluja

Lumihuntu

Tähtitaivaan alla kaikki tuntuu mahdolliselta, tänä yönä nään hyvää unta. Musiikki tanssii korvissani ja hymy pyrkii tahattomasti poskilleni. Silmät sulkeutuvat ja nään saippuakuplieni sisälle. Linnut nauraa, sinä laulat tai toisinpäin, hiukseni ja ihoni ovat paahtuneen ruskeat ja meillä on paljaat varpaat.

Kuvat ja teksti ei oikein sovi toisiinsa mutta toivottavasti vastakohdat täydentävät toisiaan.

"Elämän salaisuus on kaatua seitsemän kertaa ja nousta kahdeksasti."

"Elämän salaisuus on kaatua seitsemän kertaa ja nousta kahdeksasti." -Paulo Coelho

Ripset muuttuvat puhallettaessa saippuakupliksi. Aikoinaan mainoksissa luvattiin etteivät ne puhkea ainakaan kymmeneen tuntiin, niillä voit leikkiä, niitä voit koskettaa. Minä en ikinä saanut sellaisia kuplia, mutta onko parempi että näkee kuplan melkein heti puhkeavan vai se että luulo sen ikuisuudesta onkin kadonnut yön yli nukuttua?

Positiivisesti ajateltuna kuplan puhkeaminen on hyvä, mitään ei ole enää kahlittuna sen sisälle ja vapauden tuoksu antaa oman arominsa hengitysilmaamme. Minun ilmani tuoksuu jälleen vaniljalta.

"Kaunis on joka kauniisti tekee"

En mahdu tähän hetkeen, tarvitsen eteeni tyhjän tien ilman horisonttia päämääränä ei mikään.

"Turhaan eivät putoa Lórienin lehdet"

Pöllin siltä DNA:n

Seinät rappeutuu, kissa kehrää ja kohdistus on suuri sisälläni. Viha tulkoon, revin sen irti ja lumoudun tanssivista varjoista. Ennennäkemättömän kauniita mutta kuka päättää ketkä valaistuvat?

Ja tiedättekö päivästä tulee hyvä jos niin haluat.

Päätä, toivo vasta kun näät tähden lentävän tai puhallat kynttilän kakustasi. Mutta nielkää katkeruus.

Hiljaisuutta yksin kuuntelen

Siivet selässä ja neutraalit kyyneleet. Tällä hetkellä ei ole paljon sanottavaa vaan sitäkin enemmän luettavaa.

It's fairytale

Usva peittää silmät ja he eivät vielä näe toisiaan. Toivo tähdistä on suuri täyttäen koko mielen. Sielujen kohtaaminen ei ole koskaan varmaa, kohtaus on hetkien summa ja pienikin erehdys tai epävarmuus erottaa.

Ratiritiralla

Pääni on täynnä sokeria ja nielen vanilja savua.

Odotan innolla 

ensi viikkoa

 lomaa 

uutta vuotta

hiihtämistä

 lomaa

suklaamunia

kevättä

 kesää

mansikoita

 lukuvuotta

värikkäitä lehtiä

 lomaa

 talvea 

vanhojen tansseja

 täysikäisyyttä(ikuisuutta) 

ajokorttia 

kesää 

abivuotta

ensimmäisiä kirjoituksia

 lomaa 

lunta

 laskettelua

 uutta vuotta 2015

 penkkareita

 abiristeilyä 

sitä kun toivottavasti saan kaiken kirjoitettua ja läpi 

valkolakin painamista päähän

 kesää

 mutta eniten kaiken tuon jälkeistä elämää, täyttä tuntemattomuutta, meinasin kirjoittaa että toivottavasti siihen elämään kuuluu joku näistä kolmesta: ulkomaat, yliopisto tai armeija, mutta en halua rajata mitään pois pelistä, en oikeastaan edes ajatella muuta kuin että siellä on jotain, missä pääsen lopulta hengittämään täysin keuhkoin, olemaan vapaa ja pystyväni lentämään.

Kamera ei tallentanut kuvia pakkasessa, joten retken jälkeen kaikki kuvat eivät olleetkaan enää täällä..murr..