keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pöllin siltä DNA:n

Seinät rappeutuu, kissa kehrää ja kohdistus on suuri sisälläni. Viha tulkoon, revin sen irti ja lumoudun tanssivista varjoista. Ennennäkemättömän kauniita mutta kuka päättää ketkä valaistuvat?
Ja tiedättekö päivästä tulee hyvä jos niin haluat.
Päätä, toivo vasta kun näät tähden lentävän tai puhallat kynttilän kakustasi. Mutta nielkää katkeruus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti