"Elämän salaisuus on kaatua seitsemän kertaa ja nousta kahdeksasti." -Paulo Coelho
Ripset muuttuvat puhallettaessa saippuakupliksi. Aikoinaan mainoksissa luvattiin etteivät ne puhkea ainakaan kymmeneen tuntiin, niillä voit leikkiä, niitä voit koskettaa. Minä en ikinä saanut sellaisia kuplia, mutta onko parempi että näkee kuplan melkein heti puhkeavan vai se että luulo sen ikuisuudesta onkin kadonnut yön yli nukuttua?
Positiivisesti ajateltuna kuplan puhkeaminen on hyvä, mitään ei ole enää kahlittuna sen sisälle ja vapauden tuoksu antaa oman arominsa hengitysilmaamme. Minun ilmani tuoksuu jälleen vaniljalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti