Istutaan vaan ja katsotaan ylöspäin

Nyt ollaan hiuksellisesti taas lähempänä luonnollista, liukuvärjätty niin että juuri ois suunnilleen oman värinen. Ja hiusöljyn kanssa yritän ruveta pelaamaan ettei latvat pääsisi enää niin huonoon kuntoon..

Keväinen pirteys alkaa voittamaan mihin voi tietysti vaikuttaa se, että enää kolme kuukautta niin edessä hurja pakkaus, jännitys, lentopelko (ehkä!) ja niin odotettu leirivaihto.
Pakko kuitata taas hymyllä.

Kielletty salmiakkipussi

kuva: tumblr

Koeviikko, itsekseen naureskelua bussissa, pieni suuri hetki hetkessä eläen, ensimmäinen lokki ja huomenna vihdoin kampaajalle uutta asennetta hakemaan.

"Voi jos itsekin tietäisin"

Paljon naurua, paljon hymyä, paljon mukavaa seuraa. Hän on ollu monta päivää aito, pikku hiljaa seuraa uupumus.

Olen onnellinen, että näen edessäni jotain uutta, tämä elämänvaihe alkaa olla jo kulutettu puhki. Liian paljon itseoleilua, liian paljon sanoja pään sisällä, liian paljon sanottuja tyhmyyksiä, ja silti liian paljon sanomattomia tarinoita. Tähän ei ollut reseptiä kuinka onnistua, tämä täytyi vain elää läpi.

Tiputaan tuntemattomaan, huudetaan veden alla, edetään askel askeleelta, pala palalta, katse katseelta. Jalat kestää, pää ei.

Tanssikaa tahdissa tähtitaivaan

 

Kuvanlaatu nolla, revontulet ne on silti.

Päivän päätteksi vielä ihanat revontulet.

"We all scream for ice cream"

Tässäpä uusi lemmikkini, synttärilahjaksi saatu jäätelöntekokone.

Jäätelönteko onnistui, hei hei kesäkunto. En voi muuta kuin suositella tätä vempainta, aivan suussasulavan ihanaa jäätelöä saa aikaan. Mistä todisteena se, etten kerinnyt valmista jäätelöä edes kuvaamaan.. Noh, ensi kerralla sitten ja sitä ei tarvitse kauaa odotella.

Yammy.

Viimeisen kukkulan vaaleanpunaiset timantit

Lauantait on aina mukavampia kuin sunnuntait. Rauhallisia, ei huolta huomisesta.

Tänään auringonpaistetta, hirvenhiihtoa, koiria ja kissoja, lenkkarit ja jäätelömassan tekemistä. Huomenna sitten maistellaan ensimmäiset itse tehdyt jäätelöt, saa nähdä kuinka saan yöni nukuttua kun jännittää niin paljon.

Keräätkö sinäkin sankkoon auringon viimeisiä säteitä? Avaat kannen, kun kaadut itse itsesi päälle ja kaadat sisällön kurkkuusi. Loistavaa.

Yksi huoli vähemmän ja siivet ovat jälleen valmiit lentämään. Vielä on aikaa valvoa yhden yön lävitse, istua puun oksalla ja nauraa elämälle.

"Alamäkeen liian usein katoaa"

Koulua, koulua ja koulua.. Tuntuu, että loman jälkeen kaikki asiat on ihan hukassa ja vaan enemmän ja enemmän tehtävää jäljellä. Iloitsen niin paljon kun tämä jakso on ohitse. Samat sanat myös 53 päivän päästä. 'Hauska' huomata, miten erilaisella asenteella valitsin vuosi sitten lukiokursseja kuin tänä päivänä.

Kamerattomana on yksinäistä, toivon viikonlopulle aurinkoa, että saan akkuni ladattua ja tehtävät tehtyä.

Sydämessäsi asuu vapauden henki, joka rakastaisi lähteä lentoon.

Hengitystä ilmassa

Ikkunaan heijastuu kuva mutta hän on kääntänyt sille selkänsä. Jään nuollessa ranteita ja nilkkoja on pakko kurkistaa olan yli ja katsoa heijastusta silmiin. Tuima ja arvioiva katse kertoo epävarmuudesta, epäuskosta taas ajatus ettei se voi olla näin.

Jos katsot samaa lasia huomenna se on rikki ja lumen peitossa, koskaan ei enää samanlainen.

On tapahtunut paljon, haluan nukkumaan

Lomakuvia.

Laskettelukuvat ovat kökköjä puhelinkuvia, koska en jaksanut raahata kameraa rinteeseen.

"Nyt hihnalle laukku"

Tulkaa nipistämään minut hereille, minä lähden ensi kesänä Italiaan kahdeksi viikoksi vaeltamaan ! Ja kyseessä ei muuten ole mikään normaali kesälomareissu vaan kansainvälinen leiri nuorille ympäri maailmaa.

En osaa sanoin kuvailla tätä tunnetta enkä sitä varmaan vielä ole kunnolla tajunnutkaan mutta voin kertoa että hymyilen tätä kirjoittaessani koko ajan.
Seuraava osoitteeni taitaakin olla vaelluskenkäkauppa.
Ja muutin jo mieleni, älkää tulko herättämään minua tästä unesta.

"Ja laulan pappadaduda pappadaduupa dappa"

Mahan pohjassa kihelmöi, sain eilen tietää miten lähellä ensi kesän unelmani minua onkaan. Nyt kaikki vaan peukut pystyyn ja odotellaan viimeistä varmistusta asialle.
Tämä tyttö säteilee jännitystä jokaisen tyhjän ajatuksen karatessa matkalaukun pakkaamiseen, lentämiseen ja varpaiden kastelemiseen aivan uudessa maailmassa. Hui. Positiivisesti.

kuva: tumblr

Kymmenet lapset laulavat onnea ympärilläni ja minä vain hymyilen typerästi

Niin paljon mietittävää, niin vähän sanoja, jotka olisi pitänyt sanoa aikoja sitten. Kuinka vanhat muistojen kahleet ovat niin vahvat, puristavat rintakehän kasaan estäen hapen virtailun. Ruostukaa silti.

Yön valvotut tunnit ovat vielä ahtaampia mutta silloin ymmärrän eniten itseäni. Viimeinen vuosi "lapsena" edessä, lapsekkuus ja ajattelemattomuus tulevat silti aina olemaan minun osani. Selaan uudenvuodenlistaa ja nauran itselleni.

En käytä sanoja, odotan unelmaa