Paljon naurua, paljon hymyä, paljon mukavaa seuraa. Hän on ollu monta päivää aito, pikku hiljaa seuraa uupumus.
Olen onnellinen, että näen edessäni jotain uutta, tämä elämänvaihe alkaa olla jo kulutettu puhki. Liian paljon itseoleilua, liian paljon sanoja pään sisällä, liian paljon sanottuja tyhmyyksiä, ja silti liian paljon sanomattomia tarinoita. Tähän ei ollut reseptiä kuinka onnistua, tämä täytyi vain elää läpi.
Tiputaan tuntemattomaan, huudetaan veden alla, edetään askel askeleelta, pala palalta, katse katseelta. Jalat kestää, pää ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti