Kirje lojuu avattuna lattialla

Ajatukseni fysiikan lukemisesta tähän aikaan vuodesta on samaa mieltä kissan kanssa;)

 

Täysi jää puolikkaaksi, puolikas ei tule täydeksi. Huutakaa kun lähdette. Tänään lehdet ei liiku tiiliseinällä, kaikki on tyyntä. Liiankin.

Toinen päivä.

Jalat ei koske asfalttia, varpaat tanssii nurmikon reunassa. Huomenna maistan taas makean.

Ja sitten tulee taas aika sulkeutua liilaan, mintunvihreään ja vedensiniseen.
Ja tässä sitä vaan kellutaan.

"Maailma on tehty meitä varten"

Only little time left

Nähdään parin viikon päästä, nyt hautaudun koulukirjoihin.

"Life is for the living"

Paljon on vielä tehtävää ennen koulujen loppua mutta kaikki tämä vihreys ja lämmin ilma on vaan niin ihanaa pitkästä aikaa että stressi on pientä ja sitä ei jaksa huomioida. Fiiliksen lähteenä auringon valo iholla, sortsien pukeminen ja harventuva aamukampa.

Tässä mietiskellessä alan vähitellen ymmärtää myös jotain, mikä ei ole minulle pitkään aikaan auennut. Samalla tulee uusia vivahteita, auringonlasku on joka päivä erilainen, minun hymyni sama kun sitä katselen. Tänään pinkkiä, oranssia, vaaleaa liilaa vasten kellerrystä ja sinerrystä. Mutta tärkeintä on se, että huomenna se voi olla vaikka musta ja täynnä vihreitä pilkkuja, minun hymyäni se ei tällä hetkellä hetkauta, tärkeintä se että voin niin itse päättää, voin itse nähdä ne värit taivaalle vaikka muut näkisivät jotain muuta.

kuva: tumblr

"Now I got a hole in my pocket"

 Itsenäisten kurssien suorittamista, aurinkoa ja vesisadetta.

Ja pari askelta lähempänä Italiaa, vaelluskengät ja takki ostettu. Edellinen takki olikin jo hieman päässyt kulutuksen makuun, kuten kuvasta näkyy.

En oikein tiedä, en tiedä oikein

En oikein tiedä, sisin huutaa ei, suu yrittää muotoilla sanoja oikein toiselle ja samalla itselle. Viikko on vielä mahdoton aika, ei pitäisi hymyillä liikaa, silloin osan siitä myöhemmin menettää. Ja silti, no jaa, ovi kiinni ja sitten kyyneleet kurkkuun. Sinä et ikinä opi, etten muutu tässä asiassa. En tiedä oikein, on aika kuvaava lause, monessakin mielessä. Ja enkelistäkin näyttää puuttuvan pala.

Where fireworks go?

Menen vastatuuleen ja hymyilen

Huomenna jo torstai?! Mihin nämä viikot vierii, pakko kysyä, mutta hymy huulilla. Olo on kevyen huoleton vaikka takaraivossa muistuttaa pieni ääni tekemättömistä itsenäisistä uskonnon ja fysiikan tehtävistä. No, ehkä ensi viikonloppuna sitten.

Työt jäi jo kesälomatauolle mutta en voi muuta sanoa kuin että olen iloinen, että lähdin mukaan kerhonvetotoimintaan, uskomattoman palkitsevaa, opettavaista ja ei se palkka pahitteeksi ole opiskelija budjetilla mentäessä. Nyt odotetaan sitten tietoa mahdollisista kesätöistä, mansikanpoiminta tosin on jo varmistunut. (Can't wait!!)

Vappu meni loistavassa seurassa, hauskaa oli, kiitos siitä:)

Katselin vanhoja kuvia, koitin nähdä jotain sieltä nyt. Ja nyt taidan nähdäkin. Paljon unohdettuja juttuja noussut mieleen saaden minut hymyilemään.
Mielenkiinto suuntautuu tosin yhä useammin ja useammin tulevaan, kaksi kuukautta ja tämä likka on maailmalla.!