Paljon on vielä tehtävää ennen koulujen loppua mutta kaikki tämä vihreys ja lämmin ilma on vaan niin ihanaa pitkästä aikaa että stressi on pientä ja sitä ei jaksa huomioida. Fiiliksen lähteenä auringon valo iholla, sortsien pukeminen ja harventuva aamukampa.
Tässä mietiskellessä alan vähitellen ymmärtää myös jotain, mikä ei ole minulle pitkään aikaan auennut. Samalla tulee uusia vivahteita, auringonlasku on joka päivä erilainen, minun hymyni sama kun sitä katselen. Tänään pinkkiä, oranssia, vaaleaa liilaa vasten kellerrystä ja sinerrystä. Mutta tärkeintä on se, että huomenna se voi olla vaikka musta ja täynnä vihreitä pilkkuja, minun hymyäni se ei tällä hetkellä hetkauta, tärkeintä se että voin niin itse päättää, voin itse nähdä ne värit taivaalle vaikka muut näkisivät jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti