Menen vastatuuleen ja hymyilen

Huomenna jo torstai?! Mihin nämä viikot vierii, pakko kysyä, mutta hymy huulilla. Olo on kevyen huoleton vaikka takaraivossa muistuttaa pieni ääni tekemättömistä itsenäisistä uskonnon ja fysiikan tehtävistä. No, ehkä ensi viikonloppuna sitten.

Työt jäi jo kesälomatauolle mutta en voi muuta sanoa kuin että olen iloinen, että lähdin mukaan kerhonvetotoimintaan, uskomattoman palkitsevaa, opettavaista ja ei se palkka pahitteeksi ole opiskelija budjetilla mentäessä. Nyt odotetaan sitten tietoa mahdollisista kesätöistä, mansikanpoiminta tosin on jo varmistunut. (Can't wait!!)

Vappu meni loistavassa seurassa, hauskaa oli, kiitos siitä:)

Katselin vanhoja kuvia, koitin nähdä jotain sieltä nyt. Ja nyt taidan nähdäkin. Paljon unohdettuja juttuja noussut mieleen saaden minut hymyilemään.
Mielenkiinto suuntautuu tosin yhä useammin ja useammin tulevaan, kaksi kuukautta ja tämä likka on maailmalla.!